Rotat yhdessä

Koska rottaa ei suositella pidettäväksi yksin, käsittelemme tässä hiukan rottien keskinäiseen yhteiseloon liittyviä asioita. Käymme myös läpi sen, kuinka parhaiten saat vieraat rotat tottumaan toisiinsa.

Yksi, kaksi vai monta?
Sopeutujat ja sopeutumattomat
Rottien totuttaminen toisiinsa

 

Yksi, kaksi vai monta?

Kesyrotta on erittäin sosiaalinen eläin, joka ihmiskontaktin lisäksi kaipaa myös lajitoverien seuraa. Siksi tulisi aina ottaa kaksi tai kolme rottaa yhden sijasta. Niinä aikoina kun sinä teet muuta, on rotilla seuraa toisistaan eivätkä ne pitkästy. Iihminen ei koskaan voi täysin korvata lajikumppania.

Vaikka rottia on enemmän kuin yksi, ei niiden hoitamisesta aiheudu juurikaan enempää vaivaa. Jos häkki on kyllin iso, voit periaatteessa ottaa sinne kokonaisen pienen lauman. Sinulla tulisi kuitenkin olla aikaa jokaiselle rotallesi, joten älä ahnehdi. Myös ruoka ja mahdolliset eläinlääkärikulut kasvavat kun eläinmäärä kasvaa.

Yksinäisestä rotasta saattaa jossain tapauksessa tulla poikkeuksellisen kesy, mutta se on tuolloin myös hyvin riippuvainen sinusta, ja kärsii poissaolostasi ja yksin jäämisestä huomattavasti enemmän kuin rotta, jolla on kaveri. Yksinäiset rotat ovat joskus taipuvaisia syväänkin apatiaan ja ne tuntuvat liikkuvan muita vähemmän. Joskus eron huomaa vasta, kun rotta eräänä päivänä saakin seuraa ja ilostuu oikein silmissä.

Parhaiten sopeutuvat toisiinsa nuoret yksilöt, mutta myös vanhemmat rotat yleensä hyväksyvät toisensa - varsinkin jos niillä on aiemminkin ollut lajitoveri seuranaan. Sopeutuminen on pitkälti kiinni ns. henkilökemioista.

 Takaisin sivun alkuun

Sopeutujat ja sopeutumattomat

Kuten olemme jo todenneet, rotta on laumaeläin ja kaipaa vähintään yhden lajitoverin seurakseen. Yksinkertaisinta on ostaa kaksi poikasta samasta poikueesta, mutta yleensä vieraiden eläintenkään totuttaminen toisiinsa ei aiheuta suuria ongelmia - tosin poikkeuksiakin on.

Parhaiten sopeutuvat toisiinsa siis nuoret eläimet. Varsinkin uroksille suosittelisin hankkimaan kumppanin ensimmäisen puolen vuoden kuluessa. Kun on kyse vanhemmista eläimistä, naaraat ovat yleensä jonkin verran sopeutuvampia, mutta niissäkin on kyllä omat itsevaltaiset tuittupäänsä.

Tyypillisin sopeutumaton rotta on kuitenkin täysikasvuinen macho-uros. Se on ehkä päässyt astumaan naaraan/naaraita, pitää talon naaraslaumaa muuten vain haareminaan tai sattuu olemaan luontainen patriootti. Se voi joskus puolustaa reviiriään "tunkeilijaa" vastaan hyvinkin voimakkaasti. Toisaalta tiedän monta vanhaa urosta, jotka ovat olleet lähes liikuttavan iloisia saadessaan seuraa. Usein vanhemmiten kertyvä ylipainokin saa kummasti kyytiä, kun pitää intoa puhkuen viipottaa nuorempien tahdissa!

Kesyrotat ovat yksilöitä tässäkin asiassa ja uusien tulokkaiden hyväksyminen on hyvin pitkälti luonnekysymys, johon eivät päde yksiselitteiset sukupuoli- tai ikäsäännöt. Jos rotta on pitkään asunut yksin, voi sen joskus olla vaikeampi tottua uuteen kumppaniin kuin sellaisten eläinten, jotka ovat säännöllisesti olleet kontaktissa lajitovereidensa kanssa. Tähän on yleensä selityksenä ihan vain tottuminen yksinoloon, mutta on myös mahdollista, että rotta on kertakaikkiaan unohtanut kanssakäymiseen tarvittavan ruumiinkielen. Toki se on pitkälti synnynnäinen lahja, mutta aktiivinen käyttö parantaa kommunikointikykyä kun taas yksin elävä rotta voi olla hieman "ruosteessa" tämän taidon suhteen.

Takaisin sivun alkuun

Rottien totuttaminen toisiinsa

Kesyrottayhteisössä arvoasteikolla on tärkeä merkitys sosiaalisessa kanssakäymisessä. Niinpä uuden rotan tullessa joudutaan usein aluksia nahistelemaan hiukan arvojärjestyksen selvittämiseksi, mutta tämä siis on normaalia. Jos rotat kuitenkin sumeilematta käyvät toistensa kimppuun selvänä tarkoituksena vahingoittaa toista, on eläimet erotettava välittömästi. Tällöin totutuksessa on edetty liian nopeasti. Urosten totuttaminen ei välttämättä ole sen vaikeampaa kuin naaraidenkaan, mutta niiden kanssa pitää olla varovaisempi, koska urosten väliset tappelut ovat yleensä kohtalokkaampia kuin naaraiden väliset.

Älä koskaan laita uutta rottaa suoraan toisen rotan häkkiin, vaan tutustuta ne pikkuhiljaa puolueettomalla maaperällä (sohva, lattia, pöytä, kylpyhuone, sänky tms.). Ihannetilanne on, että rotat voivat tarvittaessa asua vierekkäisissä häkeissä jonkin aikaa totutellen toistensa hajuun ja läsnäoloon. Toisaalta olen kuullut, että joskus erityisen reviiritietoisilla rotilla toisen ja oman reviirin (eli häkkien) lähekkäisyys vaikeuttaa sopeutumista sen sijaan, että olisi avuksi. Tulee ns. rajariita. Itselläni ei tällaisesta tilanteesta kylläkään ole kokemusta.

Koska kesyrotan reviirinpuolustustahto on suurelta osin hajusidonnainen, ennen yhteen asuttamista kannattaa myös vaihdella häkkejä niin, että rotat esim. asuvat toistensa häkeissä vuoropäivin, jolloin hajut sekoittuvat. Kun viimein laitat rotat samaan häkkiin, pese ensin häkki huolellisesti poistaaksesi hajut, jotta reviirinpuolustustahto laimenee. Vauvan talkki, deodorantti tms. peittää myös hyvin itse rotan ominaishajun, jolloin reviirin valtiaan voi olla helpompaa hyväksyä uusi rotta, joka ei tuoksu "väärälle" rottahajulle.

Myös häkin sisustuksella voi ennakoida uusien rottien yhdistämisestä mahdollisesti seuraavia nahinoita. Jos tulokas on poikanen, voi häkkiin laittaa tunneleita, mökkejä tms. sisustusta, johon vain pienempi mahtuu. Näin se halutessaan pääsee karkuun isommalta rotalta. aluksi on muutenkin hyvä, jos häkissä on useampia pesämökkejä ja ehkä jopa ruokakuppejakin, jotta parhaista paikoista ei tule kiistaa. Muutenkin häkin tulisi olla tilava ja sisustettu niin, että toisella on aina pakoreitti ahdistavsta tilanteesta. Eli esim. pesämökeissä olisi hyvä olla kaksi sisäänkäyntiä, jottei sinne jää selkä seinää vasten.

Jotkut rotat hyväksyvät toisensa heti ensinäkemältä ilman sen kummempaa totuttamista ja ne voi käytännöllisesti katsoen pistää suoraan yhteen. Joskus totutukseen taas voi mennä useita viikkojakin. Parhaiten voit arvioida mitä tuleman pitää, kun näytät uutta tulokasta häkissä olevalle rotalle kaltereiden takaa. Jos rotta nuuhkii uteliaana, on alku lupaava. Jos rotta sen sijaan pörhistää karvansa, huitoo toista käpälillä pinnojen välistä ja yrittää jopa purra, kannattaa edetä totutuksessa varovasti.

Joskus hyvin keskenään toimeen tulevien rottien välille voi ajan myötä tulla skismaa. On tärkeää, että rotat tietävät laumansa arvojärjestyksen ja sen selventämiseksi ovat pienet nahinat, selätykset ja painiottelut toisinaan tarpeen. Usein nahistelu kuulostaa pahemmalta kuin on, mutta toisen "kurmoottaminen" ei saisi kuitenkaan mennä liiallisuuksiin, jottei alemmassa asemassa oleva stressaannu liikaa. Rottien sosiaalisessa kommunikaatiossaan käyttämä elekieli on niin kehittynyt, että sen avulla pitäisi normaalitilanteessa välttää pahimmat yhteenotot.

Ehkä tyypillisin ongelmatilanne on, että toinen rotista on huomattavan dominoiva, jolloin toinen jää hyvin alisteiseen asemaan. Dominoiva rotta selättää toisen tuon tuostakin valtansa merkiksi, häätää sen ruokakupilta, pöyhii sen turkkia aggressiivisesti tai jopa näykkii ja nyhtää siitä karvaa. Tilanne yleensä paranee huomattavasti, kun laumaan tuodaan uusi jäsen, sillä se tasapainottaa valtasuhteita. Mikäli dominanssiongelma on kohtuuton, on rotat erotettava toisistaan.
 Takaisin sivun alkuun

copyright: Mirja Niskala