Vauvojen hoito

"Vagabond's Serenata syöttää lapsiaan ja syö itsekin samalla."

Tämä sivu on keskeneräinen, mutta pyynnöstä julkaisemme nyt jonkinlaisen version... Ensimmäiset päivät Kun naaras on synnyttänyt onnistuneesti ja imettää poikasiaan, kuuluu pesästä vienoa piipitystä. Jos naaras on tehnyt avonaisen pesän, saatat jopa päästä seuraamaan kuinka se hoitaa vaaleanpunaisia vastasyntyneitä nakkejaan. Poikaset ovat hyvin "keskeneräisen" näköisiä, karvattomia ja sokeita pötkylöitä, jotka osaavat vain syödä ja ryömiä. Ne eivät osaa edes ulostaa muulloin kuin emän nuollessa niitä. Ensimmäisen päivän emä viettää yleensä varsin tiiviisti pesässä, kunnes jossain vaiheessa tulee syömään ja juomaan. On hyvä, jos pesän pääsee tarkistamaan jo ensimmäisinä päivinä, jotta esim. mahdolliset kuolleet poikaset voi noukkia pois ja tarkista ovatko lapset saaneet maitoa. Maito näkyy valkoisena poikasten ohuen vatsanahan läpi. Hiukan maitoa saaneella näkyy vähän valkoista, ylenmäärin syöneen maha on suorastaan pullottaa ja ilman maitoa jääneellä poikasella ei "maitomahaa" näy. Poikasia voi varovasti käsitellä jo ensimmäisistä päivistä lähtien, mutta lyhyitä aikoja kerrallaan. Rottaemo ei häiriinny kohtuuttomasti poikasiin koskemisesta kuten joillain toisilla lajeilla tapahtuu. Emo voi kuitenkin puolustaa poikasiaan ja purra tai hätääntyä jos niihin kosketaan eli sen voi varalta siirtää esim. boskiin tai toiseen huoneeseen pesän tarkastuksen ajaksi. Jos taas emä antaa sinun tutkia pesän protestoimatta, niin se voi vallan mainiosti vaikka istua vieressä. Tarkkasilmäinen erottaa jo päivän ikäisistä vaaveista sukupuolen, turkkimuunnoksen ja silmien värin luomen läpi. Sukupuolen erottaa parhaiten vertaamalla rottia: uroksen sukunysty on suurempi kuin naaraan ja väli peräaukkoon on pidempi ja vain naarailla on nisät. Muutamassa päivässä alkaa ainakin tummemmissa väreissä erottua mahdollinen kuvio ja viikon iässä lapsilla on jo lyhyt samettinen turkki. Lapset kasvaa Kaksiviikkoisina poikasten silmät alkavat aueta ja niillä on jo kunnon karvapeite. Tässä iässä ne lähtevät liikkeelle pesämökistä ja alkavat pikkuhiljaa maistella kiinteää ruokaa. Suosittuja ensiherkkuja ovat mm. maissilastut, makaronit ja erilaiset puurot, joita voi maustaa esim. marjoilla, hedelmillä, jogurtilla jne. Lapset oppivat koko ajan syömään uutta ruokaa ja niille kannattaakin tarjota monipuolisesti erilaisia makuja. Kun poikasilla on silmät auki, ne alkavat tutkia ympäröivää maailmaa, kiipeillä häkin tasoilla ja leikkiä keskenään. Tästä eteenpäin on erityisen tärkeää, että poikasilla on häkissä sopivasti virikkeitä (tasoja, putkia, riippumattoja, koreja yms.) ja niitä käsitellään paljon. Yleensä tässä vaiheessa myös emän mahdolliset puolustushalut poikasiaan kohtaan vähenevät eikä se yleensä juurikaan enää tee pesää. Jotkut naaraat voivat asua yhdessä poikasten hoidon ajan, mutta itse olen yrittänyt järjestää niin, että mammarotta saa ainakin jaloitella häkkikamujensa kanssa tai vierailla kotihäkissään myös äitiytensä aikana. Joskus ne voivat olla liian kärttyisiä toisia kohtaan, mutta mitä vanhemmiksi poikaset tulevat, niin sitä enemmän äiti nauttii "omasta ajasta". Yleensä emä käy pesässä ruokkimassa ja puhdistamassa poikaset, mutta viettää muun ajan pesän ulkopuolella. Mitä vanhemmiksi poikaset tulevat, sitä suurempi rasitus niiden imettämin emälle on ja luovutusiän lähestyessä moni alkaa jo selvästi olla aika kypsä jälkikasvuunsa. Lapset lähtee Kesyrotta on luovutusikäinen 5 viikon iässä. Siihen saakka sen tulee saada nauttia tutusta ympäristöstä ja sisarusten seurasta. Poikaset voi vieroittaa emästä jo aiemmin, jopa 3,5-viikkoisina, mutta yleisimmin vasta 4 viikon jälkeen. Mikäli emä ei ole kohtuuttoman rasittunut, voivat lapset olla sen hoivissa luovutusikäisiksi. Muista, että urokset ja naaraat tulee erottaa toisistaan viimeistään viiden viikon iässä vahinkoastumisten välttämiseksi! Jotkut tekevät myös niin, että urospoikaset erotetaan omaan häkkiin ja tytöt saavat jäädä vielä joksikin aikaa äipän kanssa. On hyvän tavan mukaista antaa luovutettavan poikasen mukana rekisteripaperi ja kirjalliset hoito-ohjeet, vaikka ei olisikaan virallinen kasvattaja. Rekisteripaperin voi hyvin tehdä, vaikkei rottaa rekisteröisikään, sillä siitä omistaja kuitenkin näkee syntymäajan, vanhemmat ja sisarukset. Kun luovutat poikasen, muistuta että hakija ottaa asianmukaiset boksin tai laatikon mukaan sekä tarpeen mukaan kerro helteen ja pakkasen vaikutuksesta rotan kuljettamiseen. Laatikkoon voi vielä läksiäisiksi laittaa hiukan puruja poikasten omasta häkistä, jotta niillä olisi hiukan kotoisammat tuoksut.

(copyright: Mirja Niskala)