Sukupuolten väliset erot Sekä kesyrottanaaraat että -urokset ovat erinomaisia lemmikkejä. Ratkaisevan suuria eroja ei sukupuolten välillä ole, mutta tietyt omat erityispiirteet kuitenkin. Suokupuolen merkitys kasvaa iän myötä ja junnuina erot ovat pienempiä. Alla oleva kuva auttaa tunnistuksessa: uros on vasemmalla, naaras oikealla. Naaraat ovat vilkkaampia ja toimeliaampia kuin urokset - varsinkin noin viiden päivän välein olevan kiiman aikaan. Kiima kestää kerrallaan n. 12-18 tuntia ja ilmenee mm. juuri erityisenä vilkkautena, joskus hypähtelynä ja korvien värisyttämisenä. Sen kummempaa vaivaa ei naaraan kiima-ajoista omistajalle ole eikä niitä läheskään kaikilla edes huomaa. Naaraat ovat ulkonäöltään uroksia solakampia ja pienempiä. Uusien eläinten tuominen naaraslaumaan on ehkä hieman helpompaa kuin urosten totuttaminen toisiinsa, mutta tässä on kuitenkin suuria sukupuolesta riippumattomia luonne-eroja ja yleensä uroksetkin tottuvat uusiin tulokkaisiin varsin hyvin. Urokset ovat erityisesti vanhemmiten naaraita rauhallisempia löllyköitä, jotka joutavat makoilemaan paikoillaankin sen sijaan, että aina pitäisi tehdä jotain. Jotkut sanovatkin, että uroksista tulee naaraita kesympiä. Vanhemmiten urosten turkki tuppaa rasvoittumaan, joten ne saattavat tarvita pesua ehkä naaraita useammin. Urosrottien virtsa ei haise sen enempää kuin naaraidenkaan (toisin kuin esim. hiirillä), mutta jotkut niistä ovat kyllä taipuvaisia merkkaamaan paikkoja ja ihmisiä, mutta se ei ole mikään erityinen riesa, kun kyse on näinkin pienestä eläimestä ja vain muutamasta pisarasta. Myös naaraat harrastavat tätä jonkin verran. Kesyrotat ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä, joten sukupuoli sinänsä ei ole määräävin tekijä luonnetta ajateltaessa. Rotan perimä, lapsuusajan ihmiskokemukset ja omistajan kanssa vietetty aika ratkaisevat paljon suuremmalta osin sen luonteen. Vain aika näyttää millainen juuri sinun lemmikkisi on. Yksi on hyvin ihmisrakas ja seurallinen, toinen vilkas seikkailijatyyppi, kolmas laiskanpulskea lekottelija ja neljäs omissa oloissaan viihtyvä filosofi. Jos mielessäsi on käynyt vaihtoehto rottapariskunnan hankkimisesta, unohda se. Jos eri sukupuolten edustajat saavat vapaasti elää yhdessä, uusia poikueita syntyy jatkuvasti ja naaraalle tällainen poikastehtailu on fyysisesti äärimmäisen rankkaa ja käsittääkseni myös eläinsuojelulain vastaista. Yleisesti noudatettu suositus on, että rottanaaraalla on elinaikanaan vain kolme poikuetta ja niiden välissä riittävät toipumisajat. Uros ja naaras voivat siis huoletta asua yhdessä vain, jos jompikumpi on varmasti hedelmätön tai ne ovat liian vanhoja lisääntymään. Tällaisiin seikkoihin luottaminen ei aina ole riskitöntä. Eri sukupuolta olevat rotat on siis aina pidettävä erossa toisistaan, jollei nimenomaisena tarkoituksena ole saattaa naarasta kantavaksi. Vahinko voi sattua hyvinkin nopeasti. Jos nimenomaan haluat perheenlisäystä, kannattaa uros ja naaras pistää yhteen vain parittelua varten ja erottaa taas, kun naaras on kantavana. Uros tulee erottaa naaraasta viimeistään ennen synnytystä, sillä muuten se astuu naaraan heti uudestaan. Poikasten saannin välillä naaraan tulee saada levätä riittävästi.