Rottaodysseia

Andrzej Zaniewski, 1993

WSOY, 1994

Tyyli: naturalistinen rottaromaani

Rottaodysseia kertoo yhden villin rotan elämäntarinan. Kirjailija on tutustunut laajasti rottiin ja niiden käyttäytymiseen maailmaa kiertäessään ja hän kertoo kunnioittavansa rottia suuresti ja pyrkineensä ehdottomaan totuudellisuuteen niiden elinpiiriä kuvaillessaan. Vaikka kirja onkin lähes naturalistinen kuvaus rottien elämästä, jäävät jotkin yksityiskohdat mietityttämään: ”Voikohan tuo olla totta?”. Mutta hyvin aidosti kirjailija kyllä tarinaansa kertoo.

Rottaodysseia ei ole kaunis kirja. Se pitää sisällään koko rotanelämän raadollisuuden: ihmiset, kissat ja linnut tappavat rottia, rotat toisiaan ja muita eläimiä ja sodan keskellä jopa ihmisiä. Nälkä, jano ja sukupuolivietti määräävät rotan tekemisiä. Rottaperheet puolustavat vimmatusti reviirejään ja heikot jäävät vahvempien jalkoihin.

Kirjan päähenkilö on kuitenkin hieman erilainen kuin muut rotat; se on vaeltajaluonne, vahva ja älykäs rotta, joka pärjää henkiinjäämiskamppailussa niin hyvin, että saa poikkeuksellisen kunnian elää vanhaksi. Se syntyy karvattomana poikasena, hapuilee kohti valoa, kasvaa, perustaa ensimmäisen oman pesänsä äitinsä kanssa, kulkee itsenäisyytensä ensitaipaleet vanhan vaeltajarotan kanssa, jolta se saa paljon hyviä oppeja, mutta myös vaelluskipinän. Rotan tie vie myöhemmin kaupungista ja viemäristä toiseen, junaan, laivaan ja taas uuteen laivaan. Se näkee hirvittävän sodan ja aivan uuden maan. Se perustaa pesiä, pakenee toisia rottia, tappaa, kohtaa ihmisten raakuuden ja toisinaan armeliaisuuden. Ja aina se kaipaa jotakin…

Tässä kirjassa juoni ei oikeastaan merkitse mitään ja samalla kaikkea. Rottaodysseiaa voi lukea sellaisenaan: todentuntuisena kertomuksena rotan elämästä, tai siitä voi etsiä moniulotteista symboliikkaa ja rinnastuksia ihmiskulttuuriin. Vinkin rinnastuksien löytymisestä antaa jo nimi, joka viittaa suoraan Homeroksen seikkailueepos Odysseiaan.

Tämän rottamaisempaa romaania on vaikea löytää, joten tutustuminen kyllä kannattaa. Kirja pistää ajattelemaan, kuinka raadollista ja vaarojen täyttämää villien rottien elämä todella on, ja aloin myös  katsoa aivan uudella tavalla joitakin omien rottieni käyttäytymismalleja. Eli ajatuksia ainakin herää. Kirja on toisaalta ihmismittapuun mukaan katsottuna lähes väkivaltainen, joten pitäkää kirja piilossa rottakammoisilta ystäviltänne tai he eivät enää koskaan katso rakkaita rottianne entisin silmin.