Teettäisinkö naaraallani poikaset?

Kasvattaminen ja suunnitelmallinen kasvattaminen

Kesyrottien suunnitelmallinen kasvattaminen tarkoittaa pitkäjänteisyyttä, useita kesyrottasukupolvia, huolellista jalostussuunnittelua sekä oman jalostusmateriaalin ja jälkeläistuoton kriittistä tarkastelua. Puhutaan "jalostamisesta" eli tarkoitus on parantaa lajin ja rodun ominaisuuksia suunnitelmallisella kasvatuksella. Suunnitelmallinen kasvattamin vaatii perehtymistä, näkemystä, aikaa, vaivaa ja rahaakin.

Vaikka ei varsinaisesti rottia kasvattaisikaan, Jokainen ihminen, joka päättää teettää lemmikillään poikaset - vaikka vain yhdetkin - on kuitenkin kyseisen poikueen kasvattaja ja siten vastuussa sekä vanhempien että lasten hyvinvoinnista, kotien etsimisestä ja mahdollisista eläinlääkärikuluista. Siksi jo yhdenkin poikueen hankkimista kannattaa harkita tarkkaan. Tässä muutamia asioita mietittäväksi ennen päätöksen tekoa.

Onko sinulla sopivat eläimet?

• Terveys: Molempien vanhempien tulee olla täysin terveitä. Huomioitava on sekä eläinten oma kunto ja terveys (esim. hengitysvaivat, ulkoloiset, kasvaimet) että niiden mahdollisesti kantamat perinnölliset sairaudet ja vaivat (esim. häntäknikki ja parturointi). Joskus unohtuu että myös "lemmikkipoikueen" lapsoset voivat jatkaa sukuaan ja periyttää saamiaan geenejä eteenpäin.
  
• Naaraan ikä: Ensisynnyttäjänaaraan tulee olla vähintään 5 kk ja maksimissaan vuoden ikäinen. Hyvin kehittynen naaraan voi astuttaa jo nelikuisena, mutta tämän arvioiminen on ainakin aloittelijalle vaikeaa. Yli vuoden ikäisen naaraan lantion luut eivät ole enää riittävän joustavat, mutta se voi vielä synnyttää, jos on aiemmin saanut poikueen, jolloin lantion luut ovat "auenneet". Korkea ikä kuitenkin lisää aina komplikaatioriskiä. Naaraan tulee olla myös kooltaan sellainen, että se pystyy hyvin suoriutumaan kantoajasta ja synnytyksestä, mielellään ei kauheasti alle 300 g.
  
• Uroksen ikä: Uroksen tulisi olla vähintään 5-6 kk ennen kuin sitä käytetään jalostukseen. Uros kykenee astumaan naaraan jo huomattavasti varhemmin, mutta on hyvä odottaa sen aikuistumista, jotta voit varmistua sen terveydestä ja hyvästä luonteesta, joka on koetuksella usein juuri aikuistumisen kynnyksellä. Hyvin nuorena astumaan päässeellä uroksella on myös suurempi todennäköisyys tulla vanhempana ylimiehekkääksi, machoksi. Uroksen voi antaa lisääntyä niin kauan kuin sen yleiskunto kestää naaraan perässä juoksemisen ja se on hedelmällinen. Usein hedelmällisyys alkaa laskea joskus vuoden iän saavuttamisen jälkeen ja puolitoistavuotiaan uroksen jälkeläistuotto on jo yleensä selvästi heikentynyt (pienentynyt poikuekoko tai naaraan jääminen tyhjäksi). Tämä on kuitenkin yksilöllistä.
   
• Luonne: Ei ole kovin perusteltua teettää eläimellä poikasia vain siksi, että "se on niin kiva", vaan on katsottava eläintä kokonaisuutena. Toisaalta ei koskaan pitäisi myöskään teettää poikasia eläimellä josta ei pidä! luonteen periytyminen ei ole aina aivan suoraviivaista, mutta se kuitenkin periytyy. Rotan suosio lemmikkinä perustuu sen ihanalle, uteliaalle ja sosiaaliselle luonteelle, eikä tätä mainetta ole vara menettää!
   
• Yhteensopivuus: Jos sinulla on naaras, onko saatavilla sopivaa urosta, joka täyttää kriteerit? Jos lainaat jonkun urosta, tulee etukäteen sopia huolella vastuut mahdollisista astutusajan havereista ja tarvittaessa astutusmaksusta (yl. 1 poikanen tai poikasen hinta). Värien ja kuvioiden yhteensopivuudellekin on hyvä uhrata muutama ajatus, jos haluat vaikuttaa siihen millaisia poikasia saat. Muutenkin on aina parempi tehdä yleisesti suositeltavia väri- ja kuvioyhdistelmiä.

Onko sinulla tarpeeksi tietoa?

Onko sinulla tarpeeksi tietoa rotista ja niiden lisääntymisestä? Kasvattajalla tulee olla valmiudet hoitaa kantavaa naarasta ja poikasia erityisen huolella, jotta lapset saavat hyvän alun elämälle. Tästä useimmat suoriutuvat ihan hyvin. Enemmän kokemusta sen sijaan tarvitaan ongelmatilanteissa. Jos joku meneekin vikaan, voit pelastaa emon ja poikasten hengen tuntemalla kyseisen lajin yleisimmät synnytys- ja terveysongelmat. Kasvattajana sinun tulee myös osata opastaa ihmisiä, jotka ostavat sinulta poikasen.

Löydätkö kodit kaikille?

Rotta voi saada hyvinkin suuren poikueen, ja kaikki poikaset tarvitsevat kodin - joko sinun luotasi tai muualta. Kaverit, jotka sanovat haluavansa poikasiasi voivat tulla toisiin aatoksiin siihen mennessä kun lapset ovat luovutusiässä tai eivät saa vanhemmilta lupaa. Eläinkaupat ottavat toisinaan ylimääräisiä poikasia, mutta onko paikkakunnallasi vastuuntuntoinen kauppa ja onko heillä tarvetta poikasille (tilanteet muuttuvat nopeasti)? Kauppiaat eivät ota ylimääräisiä eläimiä hyvää hyvyyttään. Jotkut kaupat myös myyvät käsiin jääviä rottia käärmeenruoaksi - ethän tahdo sellaista kohtaloa vauvoillesi?

Onko sinulla sopivat häkit ja tilaa niille?

Jos naaraasi menee muualle astutettavaksi, voit joutua laittamaan sille mukaan oman häkin. Yleensä naaras myös erotetaan häkkikavereistaan synnytyksen ja poikasten hoidon ajaksi. Tarvitset siis erillisen synnytyshäkin, jossa on poikasenpitävä pinnaväli sekä mahdollisesti toisen lisähäkin, jotta saat urokset ja naaraat eroteltua omiin häkkeihinsä viimeistään viisiviikkoisina.

Onko ajankohta sopiva?

Poikasten kanssa seurustelu vaatii aikaa, joten poikue kannattaa ajoittaa niin, että olet paljon kotosalla. Varsinkaan kiinteää ruokaa syöviä (eli paljon tuoreruokaa tarvitsevia) poikasia ei voi jättää kotiin yhtä kätevästi kuin aikuisia, eli jos olet viikonlopunkin poissa, tarvitset jo hoitajan. Erityisesti synnytys olisi hyvä tapahtua niin, että olet itse maisemissa. Myös erilaiset juhlapyhät ovat huonoa aikaa synnyttää, sillä eläinlääkärin apu voi olla hankalasti saatavilla.

Entä jos jokin menee vikaan?

Rotat lisääntyvät yleensä varsin vaivattomasti verrattuna joihinkin muihin jyrsijöihin, mutta joskus synnytyksessä voi jokin mennä vikaan: synnytys ei käynnisty, osa poikasista jää sisään tms. Tuolloin sinulla tulee olla mahdollisuus ja myös rahallinen valmius viedä rotta eläinlääkärille. Joskus myös käy niin, että emä ei hoidakaan poikasia tai maidon tuotannossa on ongelmia. Joudut tuolloin ehkä seuraamaan sivusta poikasten kuolevan yksi kerrallaan, sillä niiden pelastaminen on vaikeaa. Kestätkö sen - entä perheenjäsenesi? Sama lopputulos voi olla, jos poikasia on liikaa.

Tunnetko lainkaan perinnöllisyyttä?

Periaatteessa lemmikkipoikueen teettäjä ei tarvitse kummoisia tietoja perinnöllisyydestä, mutta hieman on hyvä tietää. Esim. perinnöllisiä vikoja kuten häntäknikkiä kantavalla eläimellä ei tulisi teettää poikasia ja kahta rex-rottaa ei tule risteyttää. Joskus myös törmää ihmisiin, jotka yhdistävät kauniin sinertävän ja viehättävän punertavan rotan ja toivovat vanhempien värisiä poikasia tai jopa niiden välimuotoja. Ihmetys on sitten suuri, kun maailmaan putkahtaa 16 ruskeaa agoutia (joka on hieno väri, mutta ei ehkä se mitä toivoit).

Ja vielä sananen rahasta

Ihan pennittömänä ei poikuetta pitäisi alkaa suunnittelemaan, vaikkei se mikään hirveä rahareikä ehkä olekaan. Mahdolliset astutusmatkat maksavat (muista myös sopia mahdollisesta astutuspalkkiosta etukäteen), poikaset syövät ihan yllättävän paljon varsinkin tuoreruokaa ja ylimääräisiin eläinlääkärikuluihin pitää tarvittaessa löytyä rahaa. Esim. keisarinleikkaukseen varmaan saa varata vähintäänkin 60 - 100 €.

Poikasista vastaavasti saa rahaa, mutta niillä ei pääse rikastumaan. Yksittäisen poikueen kohdalla voi kyllä jotain jäädä käteen, mutta jos oikeasti lasketaan pitemmällä tähtäimellä vastuuntuntoisen kasvattajan kulut vastaan tulot, niin tällä perusteella ei kyllä kannata alkaa kasvattaa.

Jos vastasit näihin kysymyksiin myöntävästi, on sinulla ja rotallasi hyvät lähtökohdat onnistua uuden kesyrottasukupolven saattamisessa onnellisesti maailmaan ja maailmalle.  

Jos vastasit joihinkin kysymyksiin kieltävästi, kannattaa panna suunnitelma vielä hautumaan, panostaa puutteiden korjaamiseen ja katsoa myöhemmin uudestaan.

 Alkuvalikkoon    Parin valinta

(copyright: Mirja Niskala)