Kotitekoisia keksejä rottien makuun

Terveellisiä, hyviä, lisäaineettomia ja hammasystävällisiä herkkuja lemmikilleen voi tehdä pienellä vaivalla ihan kotikonstein. Itse olen leiponut helposta keksitaikinasta ohuita keksejä, käteviä kuutioita ja helmiä, joissa on reikä keskellä ripustamista varten.

Perusaineet ovat yleensä sitä, mitä kaapista milloinkin sattuu löytymään ja taikinan olen tehnyt näppituntumalla kokeilemalla, joten tarkkoja määriä aineista en osaa sanoa ja. Helpoiten keksejä tekee mahdollisimman kuivasta taikinasta, joten nestettä laitetaan vain juuri sen verran, että jauhoista saa tehtyä jonkinmoisen taikinaköntin. Koska keksien pitää kuivaa ollakseen kovia, pidentää kostea taikina valmistusaikaa.

Perustana olen taikinassa käyttänyt mm. näitä:

-         vehnäjauhoja

-         4-viljan hiutaleita

-         kaurahiutaleita

-         vehnärouhetta

-         ruisrouhetta

-         mannaryynejä

-         rouhittuja maissilastuja

-         keitettyä perunaa

Taikinaan voi lisätä koostumusta parantamaan:

-         öljyä (miel. kylmäpuristettu oliiviöljy)

-         kanamunaa

Keksien maustamisessa mielikuvitus on rajana, mutta tässä muutamia ideoita:

-         keitetty porkkana

-         herne-maissi-paprika –sekoitus

-         pellavarouhe

-         pinaatti

-         ketsuppi

-         kaakaojauhe (kohtuudella)

-         haudutettu tee

-         hunaja

-         liotettu koiran/kissan kuivaruoka

Keitetyt perunat, porkkanat, herne-maissi-paprikan yms. aineet olen soseuttanut sauvasekoittimella.

Tavallista vehnä- tai muuta jauhoa on hyvä laittaa aina taikinaan, jotta se pysyy kasassa leipomisen ajan. Muita ”perusaineita” ja ”mausteita” vaihtelemalla saa taikinasta tehtyä lukemattomia eri muunnelmia. Esim. hyvin murskattu maissihiutalerouhe antaa kekseille mukavaa karheutta ja kivan värin ja keksit joissa on käytetty perunasosetta ovat kaikkein kovimpia pureskella. Myös kissan- ja koiranruoat antavat kivan tumman värin ja kiinteän helposti muotoiltavan koostumuksen.

Leipominen

Helpoin tapa tehdä keksejä on kaulita taikinasta ohut levy ja leikata siitä keksit taikinapyörällä tai muotilla. Samalla systeemillä saa tehtyä myös kuutioita, mutta tuolloin taikinalevy pitää jättää n. 1 cm paksuksi ja leikata siitä sitten pieniä kuutioita. Kuutiot sopivat myös tavallisen kuivaruoan seassa syötettäväksi.

Kulmikkaita helmiä voi tehdä em. tapaan taikinalevystä leikkaamalla, kunhan jättää kuution niin suureksi, että saa tehtyä reiän keskelle taikinan murenematta. Jos haluat tehdä pyöreitä helmiä, täytyy ne pyöritellä käsin. Pyöreät kiekkomaiset helmet teet parhaiten pyörittämällä taikinan pitkäksi tangoksi, josta sitten leikkaat kiekkoja. Helmiin voi reiän tehdä esim. ruuvimeisselillä tms. Koska reiät tuppaavat uunissa joskus menemään umpeen, kannattaa ne tarkistaa ja tarvittaessa aukaista uudelleen, kun helmet ovat olleet uunissa jonkin aikaa, mutta eivät vielä kovia. Näitä helmiä voi sitten laittaa naruun tai rautalankaan yksittäin tai nauhoiksi ja ripustaa häkkiin, jotta rotilla on hieman tekemistä ruokansa eteen.

Paistaminen

Itse olen paistanut keksit usein ruoanlaiton tai leipomusten kylkiäisinä. Teen nopeasti taikinan käsillä olevista aineista, laitan keksit uuniin ottaessani ruoan pois ja annan uunin olla jonkin aikaa normaalisti päällä. Joissakin uuneissa keksit paistuvat tasaisemmin, jos ne jossain välissä kääntää. Jonkin ajan kuluttua (en osaa sanoa mitään tarkkaa aikaa) käännän virran pois ja annan keksien kuivua jälkilämmössä vaikka yön yli. Helmet ja kuutiot kuivuvat hitaammin kuin ohuet keksit.

 Jos keksejä paistaa urakalla useita pellillisiä, voi uunia pitää päällä koko ajan. Kun keksit on ensin ”esipaistanut” ja ne ovat hieman kovettuneet, voi niitä laittaa pellille suuremman määrän tiiviimmin tai jopa kerroksittain kuivumaan. Tällöinkin niitä on hyvä hieman sekoittaa jossain vaiheessa.

Keksejä voi varmasti tehdä muillakin tavoin ja aineksien käytössä voi käyttää luovuutta. Kovin pahasti niiden teossa ei voi yleensä epäonnistua ja ainakin omille rotilleni ovat hyvin kelvanneet. Ja jos ihan totta puhutaan, niin häkkejä siivoillessani olen niitä nakerrellut minäkin ja vehnä-porkkanakeksi onkin oma suosikkini. Omistajatko muka lemmikkiensä kaltaisia..?

Mirja Niskala