Kesyrottien kasvatus ja genetiikka Kesyrottia on tällä hetkellä Suomessa kahta eri turkkimuunnosta: sileäkarvaisia ja rexejä. Suomen Kesyrottayhdistyksen standardissa värejä on kolmisenkymmentä ja erilaisia kuvioita yli kymmenen. Sekarotuisia kesyrottia ei varsinaisesti ole. Kaikki rotat eivät kuitenkaan värinsä ja kuvionsa puolesta ole rotumääritelmän mukaisia, vaan ne voivat olla väri- tai kuviovirheellisiä (muunnoksensa huonoja edustajia) tai ei-standardinmukaisia (muunnosta ei löydy standardista). Suomessa on pidetty tiukasti kiinni siitä, että esim. saman värin eri sävyt eivät voi saada omia standardejaan, vaan uuden standardoitavan muunnoksen tulee olla puhtaasti periytyvä ja selkeästi tunnistettava eli ihan oikeasti geneettisesti uusi muunnos. Älä sotke värejä turhaan Täysin uusia muunnoksia saattaa ilmestyä aina silloin tällöin ja vanhoja värejä yhdistelemällä voidaan saada aikaan myös uusia, periaatteessa standardikelpoisia värejä, esim. "minkki-suklaa" tai "blue-cinnamon". Pääsääntö kasvatuksessa tulisi kuitenkin aina olla, että käytetään vain terveitä, hyväluonteisia ja standardinmukaisia eläimiä eikä toisilleen sopimattomia muunnoksia yhdistetä. Ulkoasultaan ja/tai perimältään epämääräisiä, ei-standardinmukaisia rottia tai ei  tulisi käyttää jalostukseen ilman selkeää jalostussuunnitelmaa. Jotkut muunnokset sopivat yhteen On myös muunnoksia, jotka sopivat yhdessä kasvatettaviksi ja joita siis voi risteyttää melko huoletta keskenään. Yleisimmin nämä ovat saman geenin aiheuttaman värin agouti- ja black-muunnos (esim. blue & blue agouti, mink & cinnamon, amber & champagne). Puhtaat agoutit ja blackit ovat myös yleensä hyviä kumppaneita oman väriryhmänsä muille väreille - joskin niiden puhtaus on aina vähän niin ja näin. Kuvioiden osalta on vaikeampi sanoa yksiselitteisiä ohjeita sopivista yhdistelmistä, mutta hyvä nyrkkisääntö kuitenkin on, että päämerkilliset ja päämerkittömät tulisi aina pitää erillään, jos ei ole erityistä syytä niitä sotkea. Riittävän laaja geenipohja Riittävän laajasta geenipohjasta huolehtiminen on yksi kasvattajan suurista vastuista, kun tavoitteena on terve rottakanta. Toisaalta jalostaminen on suunnitelmallista työtä hyvien ominaisuuden esiintuomiseksi ja vakiinnuttamiseksi kannassa, ja suku- tai linjasiitos on oikein käytettynä arvokas työkalu tässä. Kasvattajan tulee siis tasapainoilla näiden kahden asian välillä: edistää toivottujen geenien ja ominaisuuksien yleistymistä ja toisaalta huolehtia riittävän suuresta geenien vaihtelusta huonojen ominaisuuksien vakiintumisen estämiseksi. Kasvattaja on valitsee eläimet sukupolvi toisensa jälkeen tietyillä kriteereillä ja jossain vaiheessa nuo ominaisuudet alkavat vakiintua: syntyy "linja", jonka yksilöt ovat keskenään keskimäärin enemmän sukua kuin rotat yleensä ja siksi ne monilta ominaisuuksiltaankin muistuttavat toisiaan (ovat vilkkaita, isoja, suurisilmäisiä, pitkäturkkisia tms.). Tähän perustuu koko käsite jalostamisesta ja juuri tämä on tie hyvään, tasalaatuiseen eläinkantaan. Liian kapealla geenipohjalla jalostettaessa hyvien geenien ohella tulevat esiin kuitenkin myös perinnöllisiä sairauksia ja vikoja aiheuttavat geenit. Tällaisia geenejä on kaikkien eläinten ja ihmisten perimässä, mutta geenivaihtelu rajoittaa niiden leviämistä ja esiintuloa. Kun vaihtelu vähenee ja joukossa on jokin vikageeni, on eläimellä suurempi todennäköisyys saada tämä geeni.  Usein on niin, että siinä vaiheessa kun vika havaitaan, voi geeni olla jo hyvinkin yleistynyt. Pahimmassa tapauksessa tuloksena on tasalaatuinen rottakanta, mutta kauttaaltaan huono ja sairas sellainen. Koska suomessa kasvattajia on aika vähän ja eläinten kokonaismäärä rajallinen, voi jonkin muunnoksen populaatio (käytettävissä olevat eläimet) olla niin pieni ja rotat toisilleen niin läheistä sukua, että on tarpeen sekoittaa hallitusti myös yhteensopimattomia värejä. Joskus "väärä" yhdistelmäkin voi siis olla perusteltu, koska riittävän laajasta geenipohjasta huolehtiminen on yksi kasvattajan suurista vastuista, kun tavoitteena on terve rottakanta. Muista kokonaisuus Kun puhumme kesyrottien kasvattamisesta ja genetiikasta, puhumme yleensä väreistä ja ehkä hiukan kuvioistakin, sillä ne ovat periytymiseltään selkeimpiä ominaisuuksia. Muista kuitenkin, että kesyrotta on kokonaisuus. Esim. luonne, koko, tyyppi ja osittain myös terveys periytyvät siinä missä väritkin. Älä siis tuijota vain väreihin ja kuvioihin, vaan huolehdi siitä, että kokonaisuus on kohdallaan ja kannat oman osasi siitä, että tulevat rottasukupolvet olisivat terveitä ja hyviä lemmikkejä.    << Valikkoon  ::  Seuraava sivu >>