Kesyhiiriä on nykyään monennäköisiä ja värisiä. Suomessa hiirillä on hyväksytty neljä turkkimuunnosta eli rotua; lyhytkarvainen (lk), pitkäkarvainen (pk), satiini eli erityisen kiiltäväturkkinen (s) ja astrex eli kiharakarvainen (a). Samassa yksilössä voi esiintyä useampaa turkkimuunnosta yhdessä, hiiri voi olla rodultaan esim. lyhytkarvainen satiini astrex (lksa). Astrex-hiiret ovat nuorena hyvin kiharia ja karva suoristuu pikkuhiljaa hiiren vanhetessa.
Värejä ja kuvioita on Suomessa hyväksytty useita, ja jalostustyön
jatkuessa niitä tulee yhä lisää. Värejä ovat esimerkiksi
agouti (riistanvärinen), blue (sininen) ja red (punainen). Hiiriä
on sekä puna- että mustasilmäisiä. Kuvioita ovat esim. variegated
(täplikäs) ja tan (vatsapuoli ruskea, muu hiiri jotain muuta väriä).
Lisäksi on olemassa pointillisia muunnoksia, kuten himalayan (vaalea hiiri
tummilla nenä- ja hännänjuuripointeilla).
Hiiriryhmä
Naarashiiriä tulisi pitää ryhmissä, mutta urokset tulevat harvemmin keskenään toimeen. Uroksia ja naaraita ei missään nimessä tule asuttaa yhdessä jatkuvasti, sillä hiiret lisääntyvät erittäin tehokkaasti!
Lisääntyminen ja kehitys
Hiiret tulevat sukukypsiksi noin 3 viikon iässä, ja ne luovutetaan uusiin koteihin 4-5 viikon ikäisinä. Kiimankierto on naarailla noin 5 päivää ja hiirinaaras kantaa poikasiaan 19-21 päivää. Synnytystä ennen naaras erotetaan ryhmästä omaan terraarioonsa. Urosta ei pidä jättää asumaan naaraan kanssa synnytyksen ja poikastenhoidon ajaksi, sillä heti synnytettyään naaras tulee uudelleen kiimaan ja voi alkaa odottaa uusia poikasia. Hiiri elää keskimäärin 1,5-2 vuotta.
Majoitus
Hiirelle paras asumus on joko lasinen tai muovinen tilava terraario. Kuivikkeeksi käy kutterinpuru, hake tai puupohjainen kissanhiekkapelletti (ei männynhajuinen), joista jälkimmäinen poistaa myös uroshiiren virtsan hajua. Asumuksessa on hyvä olla ainakin pesäkoppi, ruokakupit erikseen tuoreruualle ja kuivaruualle, sekä vesipullo (juomakuppi hautautuu helposti puruihin ja kastelee kuivikkeet). Lisäksi hiirelle voi laittaa virikkeiksi tikkaita, vessapaperirullia, kananmunakoteloita ja kiipeilyköysiä. Kaivelumahdollisuuden voi tarjota laittamalla terraarioon paljon puruja ja mahdollisesti myös heinää.
Hiirelle voi laittaa juoksupyörän, mutta sen on ehdottomasti oltava pinnaosaltaan umpinainen. Pyörän tulee olla niin suuri, että juostessa hiiren selkä ei yllä pyörän keskiakselin korkeudelle. Tavallisessa juoksupyörässä hiiren häntä ja jalat vaurioituvat helposti, ja liian pienessä pyörässä hiiri alkaa helposti kantaa häntäänsä selän yli taivutettuna.
Ruokinta
Hiiren perusruoaksi sopii parhaiten rotta-hiiripelletti tai rotan siemenseos. Myös omatekoinen sokeriton mysli käy, kunhan pidetään huoli siitä että se on tarpeeksi monipuolista. Siemenseoksessa ei tule olla runsaasti pähkinöitä, auringonkukan, tai muita rasvaisia siemeniä, sillä hiiret ovat oikeita herkkusuita ja lihovat helposti. Itse tehtyyn siemenseokseen voi sekoittaa lisäksi vähärasvaista ja – proteiinista koiran kuivamuonaa.
Kuivaruokaa on syytä pitää koko ajan tarjolla, sillä hiiri käyttää elämästään suuren osan syömiseen. Lisäksi tulisi muutamia kertoja viikossa tarjota tuoreruokana vihanneksia ja hedelmiä, perunaa, pastaa, puuroja, riisiä tai pieniä määriä kypsennettyä mausteetonta lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunia. Eläinperäisiä ruokia ei tule antaa kuin noin kerran tai kahdesti viikossa niiden sisältämän rasvan ja proteiinin vuoksi. Liika eläinruoka aiheuttaa hiirille helposti iho-ongelmia ja ylipainoa. Herkkuina hiirelle voi tarjota vauvojen hedelmäsoseita, jogurttia tai maitorahkaa, jogurttinappeja, juustoa (vain hyvin harvoin!) tai muita terveellisiä herkkuja. Mitään sokerista, suolaista, mausteista tai alkoholia sisältävää ei hiirelle saa antaa.
Juomaksi hiirelle saa antaa vain vettä ja juoma on vaihdettava pullosta päivittäin.
Käsittely
Hiirtä käsitellessä tulee aina muistaa sen pieni koko. Hiiri ei ole varsinainen syli- ja rapsuttelulemmikki koostaan johtuen, mutta sen kanssa voi seurustella hiiren ehdoilla. Hiiren annetaan itse nousta kämmenelle nostettavaksi, tai se kopataan varovasti kokonaan käden sisään. Hiirtä voi myös nostaa ottamalla kiinni aivan hännän tyvestä (ei missään tapauksessa muualta hännästä!) ja nostamalla hiiri kädelle. Hyvin arkaa hiirtä on syytä pidellä hännän tyvestä kiinni sen ollessa kädellä, sillä hypätessään peloissaan hiiri voi satuttaa itsensä.
Hiirtä ei tule käsitellä pakolla, vaan pitäisi pyrkiä siihen, että hiiri tottuu omistajaansa omaan tahtiinsa. Tämä onnistuu helpoiten siten, että hiiren terraarion luona vietetään paljon aikaa ja annetaan hiiren tutustua rauhassa. Kärsivällisyydellä ja herkuilla lahjomalla hiiri kesyyntyy pikkuhiljaa hyvinkin sosiaaliseksi lemmikiksi ja pyrkii itse hellittäväksi.
Hiirtä ei pidä päästää vapaana juoksemaan asunnossa, sillä hiiret rakastavat pieniä koloja joista niitä voi olla vaikeaa saada ulos. Omistajan syli ja olkapää riittävät ulkoilutilaksi, ja hiiren voi päästää valvottuna tutkimaan vaikkapa pöytää tai pahvilaatikkoa.
Hoito
Hiiren kynsiä ei yleensä tarvitse leikata, mutta mikäli ne kasvavat kovin pitkiksi, ne voi lyhentää kätevimmin ihmisten pienillä kynsileikkureilla. Kynnestä leikataan vain terävä kärki kynnen tummaa hermo-osaa varoen. Terraarioon on syytä laittaa pestyjä kiviä tai saviruukkuja joissa hiiri voi itse kuluttaa kyntensä sopivan mittaisiksi.
Hiirtä ei tarvitse yleensä pestä, mutta mikäli se on sotkenut itsensä, pesu suoritetaan lämpimällä vedellä pään ja korvien kastelua varoen. Hiiri kuivataan huolellisesti ja pidetään lämpimässä ja vedottomassa jottei se vilustu. Pitkäkarvaisenkaan hiiren turkkia ei tarvitse kammata.
Matkustaminen
Hiirtä ei tule kuljetella turhaan, sillä pienenä eläimenä se vilustuu tai saa lämpöhalvauksen herkästi. Näyttelyitä tai muita reissuja varten hiiri laitetaan sopivankokoiseen, karkausvarmaan kuljetusboksiin, joka on sisustettu purukerroksella ja talouspaperisuikaleilla tai heinällä. Evääksi laitetaan hiukan kuivaruokaa sekä pala nestepitoista vihannesta, esim. kurkkua tai omenaa. Juomapulloa tai vesikuppia ei pidä boksiin laittaa, sillä se kastelee purut, mutta hiirtä on hyvä juottaa välillä varsinkin pitkän matkan aikana.
Sairaudet
Pienenä eläimenä hiiri on altis sairastumaan lämpötilanvaihdoksista. Hiiri vilustuu herkästi vetoisassa tai kylmässä ja saa lämpimässä nopeasti lämpöhalvauksen. Terraario tulee pitää lämpimässä, muttei auringonpaisteessa ja kaukana vetoisista ikkunoista ja ovista. Terraarion paikka ei myöskään ole lattialla.
Hiirillä saattaa esiintyä loisia, joiden varalta hiiri on syytä tarkastaa säännöllisesti. Ulkoloiset näkyvät pieninä mustina vilistävinä pisteinä tai ryynimäisenä hilseenä turkissa. Sisäloiset ovat harvinaisia ja näkyvät hiiren laihtumisena ja huonokuntoisuutena vaikka se muuten söisi hyvin. Ulkoloiset häädetään loisshampoolla tai – suihkeella. Aineita saa apteekista ja niiden käyttöohjeita on syytä noudattaa hyvin tarkasti. Myös eläinlääkäri voi suorittaa loishäädön.
Vanhoilla hiirillä voi esiintyä
sekä hyvä- että pahalaatuisia kasvaimia. Hengitystietulehdukset
ovat melko yleisiä. Lisäksi hiiret voivat kärsiä ringtail
-taudista, joka kuivattaa ja kuolettaa hännänpään. Tauti
johtuu kuivasta huoneilmasta, josta syystä häntää on hyvä
rasvata silloin tällöin, varsinkin talvisin. Sairastunut hiiri on
vietävä pian eläinlääkäriin, pienenä eläimenä
se heikkenee nopeasti.
Elina Karttunen
JKJY 2003
